1. Sipilän hallitusohjelman 2025-tavoitteisiin yhtenä kärkihankkeista kuuluu säädösten sujuvoittaminen mahdollistavalla sääntelyllä ja turhia normeja purkamalla. Hallituskauden aikana on yleisesti tunnetusti puututtu esimerkiksi kauppojen aukioloaikoihin, taksiliikenteeseen ja alkoholivalvontaan.
Sääntelyn purkaminen lähtökohtaisesti edistää kansalaisten oikeusturvaa ja on siten kannatettavaa. Mahdollisiin oikeusturvariskeihin on varauduttava.
2. Merkittävin osin normitalkoot kohdistuvat julkisoikeudellisiin normeihin. Niillä saattaa kuitenkin olla yllättäviäkin vaikutuksia myös kansalaisten ja yritysten keskinäisiin suhteisiin. Ongelma, jonka ratkaisemiseksi normi oli aikoinaan säädetty, ei säännön poistamisesta huolimatta poistu. Hallintoriidat siirtyvät kansalaisten ja yritysten keskinäisiksi erimielisyyksiksi. Huoneiston käyttötarkoituksen muuttaminen, tilinpäätöstietojen suppeneminen, esteettömien kulkutilojen poistaminen rakennuskustannusten pienentämiseksi tai rakennuslupien lupa- ja valitusprosessien sujuvoittaminen usein vain muuttavat riitojen luonnetta. Mikäli rakennusmääräyksistä satuttaisiin poistamaan yksityiskohtainen metrimääräys, kuinka lähelle naapurin rajaa saa rakentaa, naapurit keskenään viranomaisten sijaan ratkaisevat asian. Rautatietoiminnan harjoittamista koskevat toimilupariidat siirtyvät liikenteenharjoittajien väliseksi kilpailuksi markkinaosuuksista. Kansalaisten ja yritysten yksityisoikeudelliset sopimukset korvaavat julkisoikeudellista sääntelyä.
3. Normitalkoot tarkoittaa asiallisesti askeleen ottamista kohti sopimusyhteiskuntaa. Sopimusyhteiskunnassa kansalaiset ensi sijassa itse valvovat sopimuksiin perustuvia oikeuksiaan. Julkisoikeudellisten normien sijasta riitoja ehkäistään ennalta sopimuksin. Valtion rooli rajoittuisi jälkikäteiseen oikeussuojan antamiseen. Viime kädessä tuomioistuimet takaavat yksityisoikeudellisten sopimusten sitovuuden ratkaisemalla lopullisesti kansalaisten sinne saattamat erimielisyydet.
4. Suomi ei ole ainakaan vielä puhdasoppinen sopimusyhteiskunta. Mikäli normeja perattaessa yksityisoikeudellisten sopimusten määrä lisääntyy, tulee kansalaisten oikeussuojaa parantaa. Tuomioistuin, välimies tai rajallinen oikeusturvavakuutus eivät takaa nopeaa ja halpaa ratkaisua yksityisten kansalaisten – ulkopuolisen mielestä usein vähäisiin – erimielisyyksiin. Mökkiläisen ei tulisi vuosia riidellä naapurin kanssa aitan nurkan paikasta.
Valtiolla ei ole taloudellisia edellytyksiä laajentaa yleistä oikeusapua kattamaan kuluja, joita sopimusyhteiskunnassa riitojen ratkaisemista syntyy.
5. Sovittelumenettelyjä tulee vahvistaa. Menettelyjä on lukuisa, mutta järjestelmä on pirstaleinen. Riita saatetaan ratkaista rikos-, työyhteisö-, monikulttuuri-, perhe- tai läheissovittelussa taikka esimerkiksi rakentamista koskevassa RIL Sovittelussa. Kansalaisten mahdollisuutta saada keskitetysti sovitteluapua tuomioistuinmenettelyjen ulkopuolella tulee parantaa.
6. Koulutuksesta, digitalisaatiosta ja parantuneesta tiedon saannista riippumatta monet kansalaiset ja kansalaisryhmät eivät pysty riittävästi valvomaan oikeuksiaan. Heikomman sopijapuolen eduksi säädetty ns. pakottava lainsäädäntö on edelleenkin usein välttämätöntä, vaikka normien sisältö on yhteiskunnan kehittyessä saattanut muuttua. Turvattomassa asemassa olevien kansalaisten mahdollisuudet saada asianajaja-apua kaikissa riitatilanteissa tulee taata.
7. Normien purkaminen ei ole ongelmatonta. . Säädöstalkoita johtavat sektoriministeriöt omilla hallinnonaloillaan. Pystyvätkö ministeriöt objektiivisesti arvioimaan ja tarvittaessa tehokkaasti poistamaan itse laatimiaan ja aikanaan tarpeelliseksi katsomiaan säädöksiä?
Eduskunnan säätämiä lakeja voidaan poistaa tai muuttaa vain laatimalla uusia lakeja. Poikkeus laista – kuten ikäihmisten vapauttaminen jätevesiasetuksen velvoitteista – hyvästä tavoitteestaan huolimatta monimutkaistaa lainsäädäntöä. Yksittäisen normin muuttamisella saattaa olla yllättäviä vaikutuksia, mikäli lakeja ei tarkastella kokonaisuutena.
Kansalaisten arjen helpottamiseen pyrkivä turhien sääntöjen poistaminen on tällä hetkellä yleisesti hyväksytty tavoite. Vaarana on, että käsitettä käytetään väärin muiden tarkoitusten edistämiseksi. Etujärjestöt saattavat perustella vaatimiaan muutoksia normitalkoilla, vaikka tosiasiallisesti kysymys on jäsenistön oman edun tavoittelusta muiden kustannuksella. Peta Dunia . Valtio saattaa oikeuttaa kuntien valtionosuuksien jakoperusteiden muuttamisen sääntelyn purkamisella, vaikka tosiasiallisesti kysymys on – sinänsä ehkä välttämättömästä – valtion varojen säästämisestä.
8. Asianajajat voivat osaltaan edistää kansalaisten oikeusturvaa osallistumalla normitalkoisiin. Ministeriöistä riippumattomien asiantuntijoiden asiantuntemusta tarvitaan etsittäessä turhia sääntöjä ja arvioitaessa jo tehtyjen ehdotusten vaikutusta kansalaisten oikeusturvaan. Asianajajien osallistuminen esimerkiksi lainsäädännön arviointilautakuntaan on perusteltua.
Normeja ei voi purkaa yksinomaan ehdottamalla uusia normeja. Asianajajien erityisosaaminen on käytettävissä pirstaloituneiden sovittelukäytäntöjen yhtenäistämiseen.
Normeja perattaessa ja poistettaessa on erityisesti otettava huomioon, että kansalaiset pärjäävät sopimusviidakossa ja että myös heikommassa asemassa olevat kansalaiset voivat turvautua asianajopalveluihin oikeuksiaan puolustaessaan.
18.11.2016
Olli Pohjakallio,
asianajaja
Artikkelin lyhennetty versio on julkaistu myös Helsingin Sanomien Vieraskynä -palstalla 18.11.2016.